Meillä oli ilo ja kunnia vierailla rakkaitten ystäviemmä luona Uutena vuotena. Tunnelma oli lämmin, rauhallinen ja lempeä, kun kolme ystäväperhettä tapasivat pitkästä aikaa. Kaikilla oli muutama perheenjäsen enemmän kuin viimeksi tavatessa ja huisketta ja hulinaa riitti. Talo, jossa vierailimme oli erityislaatuinen monella tapaa, mutta varsinkin yksi poikkeavuus jäi ajatuksiin asumaan.
Ystäviemme talo on maalla, hiekkatiet ovat rauhallisia, vaikka naapureita onkin muutamia. Rauhallisen kodin tunnelmasta tekee myös se, että tässä taloudessa ei ollut minkäänlaista sähköllä toimivaa, uutisia suoltavaa aparaattia. Eikä heille liioin tullut mitään uutisia kirjoitetussa muodossa. Mitä? Ei mahdollisuutta räpeltää netissä, ei töllötintä, ei sanomalehteä, eikä edes radiota ainakaan näköpaikalla. Ja kyseessä ei sitten ole minkään uskonlahkon majapaikka, ystävämme ovat kunniallisia, työssäkäyviä kansalaisia.Voiko elämä olla mahdollista ilman medioiden jatkuvaa läsnäoloa? Kyllä voi.
Emme itseasiassa jutelleet asiasta paljoakaan, mutta täällä kotioloissa olen taas pohtinut mediatonta elämää. Onhan se jo selvää, että meihin vaikutetaan todella paljon juuri median välityksellä. Mainonta on tietysti yksi vahvimmista keinoista, puhumattakaan piilomainonnasta. Meille piilomainostetaan uusia arvoja, ideologioita ja tarpeita täysin häikäilemättömästi ja pitkäjänteisesti medioiden välityksellä. Ihmisten arvomaailmaan vaikutetaan kollektiivisesti, yhtäaikaa koko Suomen maassa, koska median vaikutusvalta on niin suuri. Media on onnistunut tekemään itsestään tarpeellisen, välttämättömän ja coolin. On tärkeää olla online, pitää tietää mitä maailmalla on tapahtunut, pitää seurata aikaansa. Pitääkö todella?
Mitä sitten, jos en kuule pörssikurssien heilahtelusta tai valtionjohtajien kuolemasta heti samana päivänä? Olenko jo niin tukossa huonoista uutisista, että edes Afrikan nälänhätä ei hetkauta, vaikka media siinä tilanteessa hyvällä asialla olisikin? Onko tiedotusähky tehnyt ihmisistä entistä välinpitämättömämpiä? Uskallan väittää, että maailma voisi olla vähän parempi paikka, jos sanoisimme hetkeksi moikat globalisaatiolle ja katsoisimme sen lähempänä olevan lähimmäisemme puoleen ja auttaisimme häntä. Mitä jos, jatkuvan ympyrän laajentamisen sijaan kaventaisimme hiukan ja kuuntelisimme niitä, jotka ovat vieressämme? Kaatuisiko maailma? En usko.
En väitä, etteikö media tekisi myös hyvää. En väitä, ettei Afrikassa tarvita ruokaa ja apua, jota voidaan juuri hyvän, selkeän tiedotuksen avulla kerätä rikkailta köyhemmille. Jospa sisustusohjelmat, muotiohjelmat, urheilu ja auto-ohjelmat lopetettaisiin. Jospa meille ei enää luotaisi tarpeita mielikuvien avulla. Jospa meitä ei usutettaisi kuluttamaan ylivarojemme. Jos näin olisi, jäisikö rahaa yli oman tarpeen? Huomaisiko kuluttaja, kansalainen, ihminen, että minulla on jo nyt kaikki mitä tarvitsen? Ymmärtäisikö medialukutaituri lukea silloin itseään ja löytäisi itsestään lähimmäisenrakkauden, joka haluaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua? En tiedä, mutta näin ajatellessani huomaan median riitelevän itsensä kanssa.
Mitä sinä ajattelet?
Osuvasti kirjoitettu taas! Itsellä oli nämä asiat paljon mielessä, kun joulunalla elelimme sähkötöntä elämää muutaman vuorokauden. Ensinnäkin huomasin kuinka riippuvaisia olemme sähköstä, toiseksi kuinka mukavaa meillä oli suvun kesken, kun teimme kaikkea yhdessä (vaikkakin vähän hämärässä), mikään sähköinen aparaatti ei häirinnyt meitä ja kyllä oli mukavaa! Ikimuistoista. Tietysti sitä lämmintä vettä ja ruokaakin kaipasi, mutta eniten huomasin sen kuinka ihanaa oli oikeasti viettää ihmisten kanssa aikaa ilman sähköisiä medioita. <3 Tämän samanlaisen fiiliksen olen myös kokenut ystäväni perheen luona, jossa tv:tä ei ole ollut käytössä yli 10 vuoteen. Itsekin mietin palaamista sellaiseen elämään...? Mahtaisiko onnistua?:)
VastaaPoista