Uusi aika

Pitkästä aikaa linjoilla rakkaat ystävät ja lukijat!

On koittanut uusi aika. Tunkkainen ahtaus on muuttumassa raikkaaksi avaruudeksi. Henki kulkee taas kevyesti ja korvissa suhisee vapauden tuuli. Lentää en ihan vielä uskalla, mutta saatan kuitenkin ottaa muutaman korkeamman pompun painovoimaa uhmaten. Muutos on hyvä, uusi on hyvä!

Olet ehkä lukenut vanhemman kirjoitukseni, jota kirjoitin arvovankilasta käsin. Siinä julistin uusia arvoja ja elämisen ehtoja. Ilolla voin kertoa, että monet niistä ovat kuin ovatkin ottaneet tulta alleen! Olen olosuhteiden pakottamana joutunut vihdoin ottamaan vastuun itsestäni ja siitä, miten elän elämääni äitinä ja naisena. On koittanut äiti-ihmisen toinen murrosikä tai kolmenkymmenenkahden ikävuoden - kriisi. Tässä arvovankilassa on todella paiskottu ovia sekä ikkunoita ja vanki itse on huutanut törkeyksiä mustat kajaalit silmissä. Tässä murrosiässä suurimmat vihan purkaukset on tosin osoitettu kohti omaa napaa ja yritetty aiheuttaa mahdollisimman vähän henkilövahinkoja lähimmille, aina tosin siinä onnistumatta.

Muutos on vaatinut muutamankin uhkarohkean askeleen, jotka on tehty osittain ilman järjenvaloa, intuition pohjalta. Menin töihin, enkä mihin tahansa töihin vaan täysin uusiin, haasteellisiin töihin. Jätin lapset miehen ja päiväkodin hoiviin. Hyvä ratkaisu, erittäin hyvä ratkaisu. Yhtään kotivuotta en olisi enää jaksanut. Olen iloinen, että lähdin ja uskalsin tarttua tilaisuuteen. Olen nauttinut vapaudestani täysin siemauksin ja nähtävissä on, että tämä hyvyys heijastuu pikkuhiljaa uutena ilona lapsillekin.

Olen haastanut itseni myös fyysisesti. Kuluneen syksyn aikana aloitin hetken mielijohteesta työmatkapyöräilyn. Olen ajanut töihin ja takaisin keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Päivässä ajomatkaa on kertynyt 46 km. Kuulostaa paljolta, mutta se on ollut ihanaa! Nyt olen joutunut vähän vähentämään ajoa toisen uuden harrastuksen takia. Uskalsin osallistua taekwondon peruskurssille vaikka jännitti. Olen tyytyväinen siitäkin. Urheilu on antanut paljon tarvittavaa lisäenergiaa ja onnistumisen iloa.

Muutoksen mahdollisuudet ovat tipahtaneet tielleni ylhäältä ja ehkä aikaisempien pohdintojeni tähden uskalsin tarttua niihin. Kaikki tämä uusi on tietysti aikana poissa perheeltä, mutta uskon omaan hyvinvvointiini sijoittamisen tuottavan enemmän hyvää kuin pahaa. Kun olen saanut tankattua vähän enemmän tätä rästiin jäänyttä omaa aikaa, on jälleen aika suunnata huomiota muihin. Olen antanut itselleni luvan olla vähän itsekäs. Toistaiseksi mitään kauheaa ei ole sen seurauksena tapahtunut, päinvastoin. Miksi kirjoitan tämän? Haluan rohkaista sinua ystävä ja lukija tarttumaan muutoksen mahdollisuuteen. Muutos on hyvä, uusi on hyvä!