Hui hai! Pikaisesti luin äsken melkein vuosi sitten kirjoittamani tekstin. Suoraan sanoen nyt minua oksettaa lähes kaikki, mitä edellisessä postauksessa olen kirjoittanut. En tunnista tuota, hyvin itsekkään kuuloista ihmistä omaksi itsekseni. Joku vieras ihminen kirjoittaa blogissani perättömyyksiä ja hulluuksia! Niin, vuodessa saattaa ihmisen ajatukset heittää helposti härän pyllyä. Mutta, en sen enempää halua kaivella mennyttä, vaan suunnata ajatukseni tulevaan, vielä parempaan aikaan. Vielä mullistuneempaan ajatteluun. Silti salaa toivon, että joku olisi ottanut tuota naista korvasta kiinni, ennen kuin fillari menee rytinällä metsään.
Tulevana vuonna minä aion palvella ja rakastaa lähimpiäni. Haluan olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on ja kiitollinen. Uskon, että avain onnelliseen elämään löytyy epäitsekkyyden kautta...
Kolmekymppisen äidin päässä paukkuu ja tärisee. Pyrin siirtämään ajatusmyrskyjen seuraukset tänne mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa. Tervetuloa Popcornikattilaan!
