Muistatko miltä tuntuu ikävöidä ja kaivata? Ehkä pystyt palauttamaan mieleesi sen, suurta surua lähentelevän olotilan, jossa koet olevasi vailinainen ilman sitä jotakin, mitä ikävöit? Jokin tai joku tärkeä puuttuu elämästäsi, joko väliaikaisesti tai pysyvästi ja siksi tunnet ikävää. Ikävöivä ihminen on joutunut luopumaan ja antamaan pois. Jos tiedät, mitä tarkoitan ja tunnet ikävän henkilökohtaisesti, uskallan väittää, että olet joskus r a k a s t a n u t. Olet heittäytynyt, olet antanut itsestäsi, etkä ole pelännyt elämää.
Vaikka ikävä yleensä mielletään miinusmerkkiseksi, huonoksi tunteeksi, ei se ole pelkästään sitä. Ikävällä on toinenkin puoli. Ikävää on edeltänyt hyviä, kauniita ja tavoiteltavia hetkiä. Ennen ikävää on ollut onni. Siksi kaipauksen tunne, suru ja ikävä ovat täyden elämän merkkejä. Ne ovat merkkejä myös siitä, että "elämän hallinta" on suurelta osin kuvitteellinen taito. Pyrkimys liialliseen elämän hallintaan synnyttää pelkoa, elämän ja siihen kuuluvien tunteiden pelkoa.
Näin Uuden vuoden alla on jälleen tärkeää pysähtyä miettimään, mikä elämässä on merkityksellistä. Mitä sinä haluat elämältä? Minä haluan tulevanakin vuonna elää niin, että muutosten tuulen viuhuessa voin taas tuntea ikävää! Voin kaivata rakkaita ystäviä, naapureita, siskoja ja veljiä, kaikkia läheisiä ja kaukaisia. Haluan elää niin, että joku voi kaivata minua. Tänäkin vuonna haluan mieluummin luottaa kuin pelätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti